top of page
Search

Näkökulma työuupumukseen

Viime päivinä on keskusteltu paljon työuupumuksesta, hienoa! Hesarissa oli hyvä kirjoitus siitä, miten uupumuksen takana on usein muitakin tekijöitä, kuin pelkkä työ, totta tämäkin. Haluan tuoda vielä yhden näkökulman asiaan, mistä en ole nähnyt kirjoituksia. Nimittäin ihmisen oma vastuu.


Ihan ensin haluan sanoa, että meistä jokainen toimii tilanteissa niiden voimavarojen ja taitojen mukaan, mitä hänellä on, parhaaksi katsomallaan tavalla. En kuitenkaan pidä ajatuksesta, että syy uupumiseen sysätään täysin työpaikan tai yhteiskunnan vastuulle. Näiden tahojen on totta kai syytä parantaa toimintatapoja, mutta niin kannattaisi tehdä meistä ihan jokaisen myös itse.


Sinä saat ja sinun pitää vetää omat rajasi


Meillä jokaisella on oikeus ja velvollisuus vetää omat rajamme. Meillä jokaisella on myös mahdollisuus harjoittaa halutessamme psyykkisiä taitoja, joilla selviämme paremmin tässä maailmassa, kun vaatimuksia ja informaatiota puskee joka paikasta. Vain me itse olemme se henkilö, joka voi pitää itsestään huolta niin fyysisesti kuin henkisesti, jotta ei päätyisi siihen tilanteeseen, ettei enää siihen pysty.


En jaksa uskoa, että ympäristön vaatimukset yksilöitä kohtaan jotenkin vähenisivät lähiaikoina. Eikä kenenkään kannata jäädä sitä odottamaan, saatikka uskoa, että pelkästään ulkoisten asioiden muutos muuttaisi sisäistä maailmamme ja omaa hyvinvointiamme. Itse asiassa uskon, että se on toisinpäin: sisäistä maailmaamme ja omaa ajatteluamme muuttamalla alkaa ulkoinenkin maailma muuttua. Ja ei tämä pelkkä uskon asia ole, olen nähnyt tämän tapahtuvan käytännössä niin monta kertaa. 🙂


Et ole tehnyt mitään väärää, vaikka olet uupunut. Voit kuitenkin valita jatkossa toisin


Kuten totesin, meistä jokainen toimii aina parhaan kykynsä ja taitonsa mukaan tilanteissa, kukaan ei ole siis tehnyt mitään väärää, vaikka olisi uupunut. Olen itsekin kokenut uupumuksen kahdesti. Nykyisin en usko, että se kovin helposti olisi enää mahdollista. Olen mm. opetellut tekemään tilaa elämääni, vetämään omat rajani, päästämään irti turhista (kuormittavista) asioista ja oppinut tapoja nähdä tätä maailmaa hyvin erilaisesta näkökulmasta kuin ennen. En enää stressaa kovin pienistä jutuista ja yritä kontrolloida kaikkea. Olen tuonut tarkoituksella hyviä ja kivoja asioita elämääni, enkä enää väitä itselleni, etten ehtisi niitä tehdä. Tämä kaikki on muuttunut mun mielessä, ei ulkoisessa maailmassa.


Mikään ei ole mustavalkoista ja kaikki on lopulta yhtä. Jokaisella saralla tarvitaan uusia tapoja toimia ja tukea ihmisten hyvinvointia. Haluan kuitenkin kannustaa jokaista myös siinä, että ei jää pelkästään ulkoisten asioiden "armoille", vaan lähtee kehittämään myös omaa ajatteluaan, tunnetaitoa ja omien rajojen vetoa. 💜

コメント


bottom of page